Rakastan villiturkisten yleellistä pehmeyttä. Myös nahka on intohimoni.  Tieni näiden tuotteiden luo on ollut pitkä. Nuorena olin tietoinen vain tarhaturkiksista ja niitä vastustin. Olin enemmänkin kaupunkilainen "kettutyttö". Niinpä opiskelin tietoliikenneinsinööriksi ja sain työpaikan, jossa ei paljon eettisiä kysymyksiä tarvinnut miettiä.

2017 aloitin parkitsemiseen liittyvän opiskeluni ja kokeilut kotona. Ensimmäinen kosketus alaan oli kalannahan parkintakurssi Pirkan opistossa Lempäälässä. Siellä opettajana toimi Saija Lehtonen.

Innostuin ja halusin oppia lisää. Etsintöjen jälkeen päädyin Hanna Noren lammaskurssille Kemiön saareen. Kyseessä oli kahden viikonlopun mittainen lyhyt kurssi. Siellä parkittiin pitkäkarvainen lammastalja. Siitä tuli niin ihana, ja päätin, että tätä on saatava lisää. Ilmottauduin pidempikestoiseen kansalaisopisto koulutukseen.

Kurssilla olemme opiskelleet materiaalien tuotantoa ja käsittelyä lähes kaikesta eläinperäisestä; nahasta, luusta ja sarvesta. Itselleni lähinnä sydäntä ovat olleet villiturkikset ja muutenkin kaikki karvaiset. Karvaa ei voi koskaan olla liikaa.

Kuvassa päälläni on toisen vuoden oma projektina toteuttamani talvitakki. Se on lähes 100 % kierrätysmateriaaleista valmistettu turkisvuorinen takki. Takin vuoriin on käytetty kolme vanhaa lyhyttä turkistakkia. Se on kierrätystä parhaimmillaan!

Kemiön perinneparkituskurssin jälkeen halusin jatkaa opintoja. Hain ja pääsin Hämeenlinnan Tavastiaan opiskelemaan käsityöntekijän ammattitutkintoa. Opinnot ovat olleet todella antoisaa aikaa. Olen oppinut paljon huonekaluista, verhoiluista, nahka- ja turkistöistä.